20 vuotta vapaaehtoisena – Liisa luo ympärilleen iloa ja yhteisöllisyyttä

Kun Liisa Ritanen jäi eläkkeelle, teki hän kuten monet muutkin. Nyt voisi kokeilla vapaaehtoistyötä ja auttaa, kun on vihdoin aikaa.

20 vuotta myöhemmin, istumme Peurankalliolla juhlimassa Liisan arvokasta ja ainutlaatuista panosta yhteisömme hyväksi.

Onko vapaaehtoistyö tuntunut rupeamalta, kysymme. ”Ei laisinkaan! Olen syvästi kiitollinen. Tällaisina aikoina pienetkin ilon välähdykset ovat korvaamattomia. Toisistamme saamme tukea. Ryhmissä hyväksymme toisemme, varsinkin englannin ääntämiset. Harjoiteltu on!”

Ryhmä nauraa Liisan tarinoille 20 vuoden ajalta. Liisa on lämmin, karismaattinen ihminen, joka selkeästi saa muutkin innostumaan ja kokeilemaan osaamistaan. 20 vuotta hän on ohjannut viikoittaisia englanninkielen ryhmiä ja runopiirejä. Omasta osaamisesta lähtöisin olevat ryhmät ovat saaneet muutkin oppimaan uutta.

”Opiskelin nuorena englantia ja olin vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Työelämässä sitten opetin englantia muun muassa Ahjolan kansanopistossa. Nuorena nautin suuresti myös iskelmälaulamisesta ja näyttelemisestä, kerran lauloin jopa Olavi Virralle. Ehkä tässä vapaaehtoistoiminnassa yhdistyy sitten kaikki. Englanniksi puhutaan, suomeksi nauretaan!”

Kiitosjuhla ja kakkukahvit olivat Liisalle yllätys. Hän oli saapunut Peurankalliolle tunnollisesti pitämään englanninkielen tuntia, joka kertoo hänestä paljon. Vuodesta 2005 alkaen monet ryhmäläiset ovat saaneet nauttia hänen lämpimästä opetustyylistään. Kiitosjuhlassa ryhmäläiset kertoivat palautteita Liisan opetuksesta: ”Aikaisemmin en uskaltanut edes puhua englantia. Ryhmässä on aina ollut sellainen tunnelma, että uskaltaa kokeilla. Ja nyt puhun ihan sujuvasti ryhmän ulkopuolellakin.” Toinen ryhmän jäsen totesi: ”Liisa on innostava opettaja, joka antaa aina olla oma itsensä.”

Liisa osaa kuunnella, kannustaa ja inspiroida, jolloin kukaan ei tunne oloaan ulkopuoliseksi. Hänen energiansa ja avoimuutensa tekevät oppimisesta ja yhdessä tekemisestä hauskaa. Kysyin, onko ryhmissä noudatettu jotakin teemaa, Liisa vastasi: ”Vapaaehtoisessa opiskelussa ei kannata olla liian tiukka meno, vaan huumorin kautta mennään. Seuraan, milloin oppilaat alkavat nukahtaa, ja sitten vaihdetaan aihetta.”

Liisa myös kiitteli kovasti Peurankallion henkilökuntaa ja Lähitorin yhteisöä, josta on tullut monelle rakas paikka. Me olemme taas ylpeitä siitä, että saamme jakaa arkea Liisan kanssa. Liisa on meille esikuva, jonka sitoutuminen inspiroi ja lämmin huumori yhdistää meitä. Kiitos, Liisa, tästä upeasta 20 vuoden matkasta – jatketaan yhdessä vielä monia ilon ja onnistumisten hetkiä!

 

Teksti: Emma Sireeni