Manifesti yhteistyöstä nuorten hyväksi

Kirjoitus on syntynyt ’Minä, verkosto ja mielenterveys’ -yhteiskehittämistyöpajan paneelikeskustelun pohjalta. Matkalla 2- ja 1000 Mielen Tarinaa -hankkeet järjestivät yhteisen paneelikeskustelun 9.11.2023. Paneelin tavoitteena oli nostaa esille nuorten mielenterveyspalveluiden ongelmia sekä esittää kehitysehdotuksia ja ratkaisuja, joiden pohtimiseen nuoret, vanhemmat ja eri sote-alan ammattilaiset osallistuivat yhdessä. Keskustelu löytyy tallenteena sivun alalaidasta. Tämän koosteen on kirjoittanut hankkeiden työntekijät Kalle Kuusniemi, Heidi Rytky-Ylinen ja Ville Venesmäki.

Nuorten mielenterveyspalvelut ovat katastrofaalisesti ruuhkautuneet Pirkanmaan hyvinvointialueella. Monet nuoret yrittävät ja hakevat apua, mutta vastuun siirtely hankaloittaa sen saamista. Ohitetuksi tulemisella on iso vaikutus siihen, millainen tunne nuorelle jää. Nuoret ovat pahimmillaan monipalveluasiakkaita siiloutuneessa, pompottelevassa, toisistaan etääntyneiden toimijoiden palvelujärjettömyydessä. Nuoren motivaatio ja luottamus romahtaa.

Palveluun hakeutuminen voi olla ensimmäinen kerta, kun nuori rakentaa suhdetta yhteiskuntaan ja viranomaisiin. Nuorten tilanteet vaihtuvat nopeasti, johon kankea palvelujärjestelmä ei ehdi mukaan. Kentän resurssipula näkyy tulipalojen sammutteluna, vastuunsiirtelynä, kommunikaation ja tiedonsiirron haasteina (johon vaikuttaa myös lainsäädäntö), henkilöstön vaihtuvuutena, huonoina työoloina ja aukkoina henkilöstön palvelu- ja järjestökentän tietämyksessä. Lopulta se välittyy nuorelle, joka aistii miten työntekijät ovat hänen matkassaan mukana.

 

Oikea-aikainen rinnallakulkija

Oikea-aikaisen tuen järjestyminen on hankalaa, mutta tuen järjestyessä ajoissa ongelmat eivät kasva liian isoiksi ja elämä voi jatkua haasteista huolimatta. Tällä hetkellä palveluiden saanti kestää liian kauan – puhumattakaan siitä milloin nuoren verkoston tapaaminen saadaan järjestettyä. Jos nuoren palvelut ovat jo olemassa, tapaamisia on harvakseltaan, vaikka verkostokokouksia olisi helppo järjestää etänä. 18 vuotta täyttäneillä on suuri riski pudota pitkään palveluttomaan kuiluun nuorisopalveluista aikuispalveluihin siirtyessä.

Tukea tarvitseva nuori ansaitsee ripeästi tilanteesta kopin ottavan rinnallakulkijan, joka huomioi hänen haavansa ja haavoittuvuutensa, ja saa hänet tuntemaan itsensä aidosti kuulluksi ja nähdyksi. Rinnallakulkija rakentaa turvallisena aikuisena nuoren luottamusta takaisin elämään, häneen itseensä ja häntä ympäröivään yhteiskuntaan. Rinnallakulkija tukee nuorta hänen perustarpeidensa täyttämisessä, elämäntaitojensa kehittymisessä ja tarvittavien palveluiden hakemisessa sekä niihin sitoutumisessa.

 

Vastuunkantoa ja verkostoitumista nuori keskiössä

Vaikeassa tilanteessa oleva nuori ei jaksa eikä voi olla vastuussa palveluiden ja yhteistyötahojen selvittämisestä, verkoston kokoamisesta ja yhteystietojen jakamisesta. Nuoren tulisi omistaa tilanteensa: päättää verkostonsa ja käsiteltävät asiat. Kuitenkin vastuu verkoston kasaamisesta ja järjestämisestä tulisi olla verkoston työntekijöillä – samoin kuin nuoren kunnioittamisesta, arvostamisesta ja hänen äänensä ja ideoidensa huomioimisesta sekä luottamuksen ja sensitiivisen keskustelukulttuurin rakentamisesta. Nuori määrittää mistä asioista saa keskustella kenenkin tahon läsnäollessa.

Nuoren kannalta toimiva verkosto tarvitsee vastuuhenkilön, jolla on kokonaisvaltainen tieto nuoren tilanteesta. Vastuuhenkilö koordinoi yhteistyötä ja edistää ryhmän tavoitteisiin pääsyä. Vastuuhenkilön ja verkoston kokoavan tulisi olla ensimmäinen toimija, joka havaitsee yhteistyön tarpeen nuoren elämässä. Vastuu voi painottua ja siirtyä ajankohtaisimmalle toimijalle, mutta vastuun siirrosta tai pysymisestä pitää sopia. Vastuuhenkilöllä tulee olla varahenkilö – molempien pitää olla nuoren tiedossa.

Nuoren ja hänen verkostonsa jäsenten tulee tietää toistensa työnkuvat ja heidän roolinsa merkitys suhteessa nuoren tavoitteisiin. Nuoren tilanteeseen tulee perehtyä etukäteen ja verkostotapaamiseen valmistautua huolella. Nuorelle ei saa tulla olo, että kokous on välttämättömyys, jossa häntä ei huomioida eikä hänestä tiedetä oleellisia asioita, ja jonka jäsenet eivät tunne toisiaan. Lisäksi nuorella itsellään, hänen vanhemmillaan ja verkoston jäsenillä voi olla eri käsitys nuoren haasteista. Yhteinen suunta kasvattaa motivaatiota, joten jokaiselta taholta tulee selvittää: ”Miksi olemme tässä?”

 

Mitä nuori tarvitsee?

Pelkkä terapia tai käytännön asioiden tuki eivät riitä, tarvitaan molempia. Yhdessä tekemällä nuoren elämä menisi eteenpäin usealla eri osa-alueella, lisäksi tehostaen kunkin toimijan vaikutusta ja työajan käyttöä. Järjestöpuolelta voidaan lähteä rakentamaan verkostoa mutta usein siinä ei olla enää mukana, kun asiakas siirtyy eteenpäin – olisiko tässä muutoksen ja tiiviimmän yhteistyön luomisen paikka? Laadukas yhteistyö vaatii sektorirajat ylittävää rohkeutta ja resursseja verkostoitumiseen sekä aitoa tutustumista toimijoihin jo ennen nuoren mukaantuloa!

Mitä nuori tarvitsee? -kysymykseen auttaa, kun tietää mitä on saatavilla. Tutustumiskäynnit ja verkostoitumispalaverit sekä -tapahtumat tulisi sisällyttää nuorten kanssa toimijoiden työaikaan vakiovarusteena, ei ”menen, jos ehdin/jaksan” -mentaliteetilla. Toimijoilla tulisi olla rakenteisiin sisällytettynä malli nopeaan verkoston kasaamiseen joko lähi- tai etätoteutuksena. Riippumatta toteutustavasta, verkostojen tulisi pystyä kokoontumaan nuoren tarpeen mukaan. Yhteistyön tukena tulisi olla tietopankki, johon kaikki alueelliset toimijat päivittäisivät palvelunsa. Hopeareunuksena Ohjaamo on koettu paikaksi ja sosiaalityöntekijät viranomaistahoksi, joilla on tietoa palveluista.

Yhteiskunnan odotukset, suorittamisen kulttuuri ja tavallisen riittämättömyys paineistavat nuoria ja luovat huolta siitä, miten sopia järjestelmään tai päästä mukaan yhteiskuntaan. Työntekijät yrittävät ratkoa järjestelmätason isoja ongelmia oman tiiminsä kanssa, kun pitäisi ajatella niin, että päättäjät olisivat osa ammattilaisten verkostoa, ja sitä kautta osa nuorten verkostoa. Poliittisten päättäjien mukaan ottaminen nuorten maailmaan mahdollistuu myös Diakonissalaitoksen Nuorten ohjelman avulla, jonka kautta nuoret välittävät kokemuksiaan heille ja vaikuttavat yhteiskunnallisella tasolla.

Tämän ohella on meidän aikuisten tehtävä tuottaa ratkaisuhakuisesti toivoa ja elämänviisauspuhetta siitä, että elämä ei ole suoritusrata ja kriiseistä selvitään. On tärkeää viestiä, ettei tarvitse mahtua muottiin vaan saa kulkea omaa polkuaan ja olla oma itsensä. On merkityksellistä, että joku jaksaa uskoa ja kannustaa, kun ei itse näe tunnelin päässä valoa.

Kiitokset mahtaville panelisteille❣️

Kalle Kuusniemi
Matkalla 2 -hanke, projektipäällikkö

Heidi Rytky-Ylinen
Matkalla 2 -hanke, valmentaja

Ville Venesmäki
1000 Mielen Tarinaa -hanke, projektityöntekijä

Alla videoupotus paneelikeskustelusta TampereMission YouTube-kanavalta: