Joulu tulee, oletko valmis?

Kun aattoilta pimenee, joulu on valmis.

Vaikka toivoisimme valkoista joulua, reilua pakkaskeliä tai kinoksia pihamaalla, joulu ei tarvitse niitä.

Vaikka toivoisimme joulupöytään kalkkunaa, kinkkua, neilikkaa tai rosollia, niin joulu ei tarvitse niitäkään tullakseen valmiiksi.

Vaikka toivoisimme joulupukkia kolistelemaan eteiseen aattoillan hämärtyessä, joulu ei pukkia tarvitse – vaikka hänen vierailunsa saattaisikin muuten olla ikimuistettava.

Joulun luonteeseen kuuluu, että kaiken hääräämisen ja valmistelujen jälkeen – tai ilman niitä – joulu lopulta tulee ihan itsestään ja omalla tavallaan.

Mutta ilman lahjaa joulu ei tule.

Joulun vanhassa kertomuksessa suutari sanoi naapurilleen nähneensä yöllä unessa mestarin, joka sanoi olevansa tulossa jouluksi suutarille kylään. Suutari siivosi talonsa ja istui ikkunalle odottamaan mestaria. Ja kas kummaa, oveen koputettiin. Suutari pettyi, kun oven takana ei ollutkaan mestari, vaan viluissaan oleva köyhä nainen lapsensa kanssa. Suutari pyysi naisen ja lapsen sisään lämmittelemään.

Ja taas oveen koputettiin. Tulija oli tällä kertaa nälkäinen kerjäläinen, jolle suutari tarjosi mestarille valmistettua lämmintä keittoa.

Kolmas koputtaja oli avaimensa hukannut juoppo naapuri, jolle suutari tarjosi yösijan, mutta harmitteli mielessään, kun mestaria ei vaan kuulunut.

Aikansa odotettuaan suutari meni nukkumaan ja näki unessa jälleen mestarin. Suutari kysyi mestarilta, miksi hän ei tullutkaan, vaikka lupasi. Mestari sanoi: ”Olin luonasi tänään kolme kertaa, kiitos sydämestäni ja hyvää joulua!”

Kun aattoilta pimeni, myös suutarin joulu oli valmis. Ei sellaisena, mitä hän oli odottanut, vaan paljon parempana. Hän sai joulun lahjan.

Joulu itse on joulun lahja, sillä se on muistutus rakkaudesta ja tehtävästämme rakastaa.

Äiti Teresa sai vuonna 1979 Nobelin rauhanpalkinnon. Vaikuttavassa rauhanpalkinnon vastaanottopuheessaan hän sanoi: ”Rakkaudessa ei ole kyse siitä, kuinka paljon me teemme, vaan kuinka paljon laitamme rakkautta siihen, mitä teemme. Tämän rakkauden ymmärtämisen myötä voimme sitten tuoda rauhaa ensiksi omaan perheeseemme, sitten maahamme ja maailmalle.”

Matti Helin
Kirjoittaja on TampereMission järjestöjohtaja