Ikäihmisten yksinäisyys edelleen piilossa oleva ilmiö
Tutkin gradussani ikäihmisten yksinäisyyttä ja arkea korona-aikana. Tutkimuksessani pyrin selvittämään, miten ikäihmiset puhuvat yksinäisyydestä ja millainen heidän korona-arkensa oli. Tutkimukseeni haastattelin TampereMission Senioripysäkillä asioivia ikäihmisiä ja kahta siellä työskentelevää. Senioripysäkin työntekijät auttoivat minua graduprosessin eri vaiheissa.
Senioripysäkillä käydyt keskustelut olivat inspiroivia ja kohtaamisista tulee aina hyvälle mielelle, mistä olen todella kiitollinen.
Haastatteluista ilmeni kaikkia yksinäisyyden muotoja. Erityisesti vapaaehtoinen yksinäisyys tai positiivinen yksinäisyys on mielestäni kiinnostava ja mediassa vähemmälle huomiolle jäänyt ilmiö. Vapaaehtoisessa yksinäisyydessä on kyse siitä, että ikäihminen haluaa olla yksin eikä näe asiaa pahana asiana tai ongelmana. Näissä tilanteissa ikäihminen kokee, että nimenomaan tarvitsee rauhaa ja mahdollisuuksia tehdä omia asioitaan omaan tahtiin.
Suurin oivallukseni haastatteluista on se, kuinka yksinäisyys on piilossa oleva ilmiö edelleen.
Eniten yksinäisyys tuli ilmi erilaisten tunteiden kautta. Koska yksinäisyys ilmenee tunteina, tulisi olla herkkänä korvana ikäihmisten tunneilmaisujen yhteydessä. Haastatteluiden perusteella ikäihmiset voivat myös korostaa omaa pärjäämistään, jolloin todellinen avun tarve ei tule esille.
Korona-aika vaikutti ikäihmisiin monella eri tavalla. He, joilla oli paljon harrastuksia tai menoja arjessaan, kokivat korona-ajan hyvin negatiivisesti. He taas, joilla arki oli jo muutenkin yksinkertaista, kokivat, että korona ei vaikuttanut mitenkään arkeen. Korona-aikana yhteydenpito läheisiin siirtyi puhelimeen. Korona-ajasta löydettiin haastatteluiden perusteella myös positiivisia asioita. Korona painottui aiheena Senioripysäkin keskusteluissa.
Senioripysäkki tarjoaa väriä ikäihmisen harmaaseen arkeen
Haastatteluja tehdessä huomasin, kuinka merkittävän väripilkun Senioripysäkki voi tuoda muuten harmaan arjen keskelle. Haastatteluista kävi ilmi, että ikäihmiset kovasti odottavat kalenteriin merkittyä seuraavaa tapaamista tai ryhmäkeskustelua. Kun arjessa on jotakin, mitä odottaa, lievittää se myös yksinäisyyttä.
Linnea Nevala
