Kohtaamisia Senioripysäkillä

”Mitäs sää nyt niinkö sit teet?” on kysymys, jonka olen onnittelujen jälkeen saanut osakseni läheisiltä ja tuttavilta aloitettuani TampereMissiolla Senioripysäkkityöntekijänä tänä keväänä. Olen kokeillut avata työtehtäviäni erilaisista näkökulmista, perusrunkona kuvaus: ”Ohjaan keskustelupainotteisia ryhmiä, joiden tavoitteena on hyvinvoinnin tukeminen. Minulta on myös mahdollisuus varata yksilökeskusteluaikoja, joissa voi pohtia kaikkea maan ja taivaan väliltä.” Työotteessani on ohjaavia ja valmentavia elementtejä, vaikka pääpaino onkin kuuntelussa. Päädyn yleensä aina tiivistämään työni ”ihmisten kohtaamiseksi”. 

Mitä on kohtaava työ? Kohtaaminen on toisen ihmisen näkemistä ja kuulemista omana itsenään ja tämän kaiken empaattista kunnioittamista. Kohtaaminen onnistuu, kun kohtaajilla on mahdollisuus olla läsnä kiireettömässä ja turvallisessa ympäristössä. Senioripysäkki-toiminnan keskiössä on juurikin kohtaaminen, apua ja tukea tarvitsevan tilanteen ja kokemuksen äärelle pysähtyminen.

Ikääntymisen myötä elämä heittää eteen mitä moninaisempia haasteita terveyden ja toimintakyvyn heikkenemisestä leskeyteen ja yksinäisyyden kokemiseen, usein vieläpä yhtä aikaa. Elämä voi tuntua yhdeltä suurelta kaoottiselta luopumisprosessilta, jossa kaikki tutut elämän tukipilarit horjuvat tai sortuvat. Senioripysäkillä on mahdollista pohtia, mitä kannattelevia elementtejä voi kuitenkin edelleen löytää ja vahvistaa. Keskusteluja voi käydä niin yksilötapaamisissa työntekijän kanssa kuin ohjatuissa vertaistuellisissa ryhmissä. Senioripysäkin kautta on myös mahdollista toivoa itselleen koulutettua vapaaehtoista rinnalla kulkijaa, Ikätukea. Jaettu huoli puolittuu, jaettu ilo tuplaantuu. 

Riittääkö pelkkä kohtaaminen? Tunnustan, että yksilötapaamisten intensiivisyys tuli minulle yllätyksenä. Ihmisten tilanteet ja niiden aiheuttama hätä on ollut pysäyttävää. Kollegoideni kanssa käydyt keskustelut ovat nostaneet esiin muidenkin havainnot yhteiskunnan palvelujen murentumisen vaikutuksista kolmannen sektorin työssä.

Senioripysäkille tullaan yhä vakavampien ja pitkittyneempien ongelmien kanssa. Kohtaaminen vie pitkälle, se antaa ihmiselle luvan tulla nähdyksi ja kuulluksi hädän, epätoivon, vihan ja surun tunteiden keskellä. Kohtaaminen vahvistaa, että inhimillisen kärsimyksen kokemus on totta. Ja jo pelkästään tämä voi nostaa taakkaa. Se ei kuitenkaan poista tarvetta sosiaali- ja terveydenhuollon tai kuntoutuksen palveluilta. Huoli yhteiskunnan tilasta hiipii kahvipöytä- ja työnohjauskeskusteluihin. Yksi on kuitenkin varma: TampereMissiolla kohdataan jatkossakin luottamuksellisesti, vastuullisesti ja aidosti. 

Heidi Rytky-Ylinen

Senioripysäkkityöntekijä

Kirjoittaja on uusvanha TampereMissiolainen, mielenterveyspalveluihin jonottaville nuorille suunnatusta Matkalla-hankkeesta aloittanut toiminta- ja taideterapeutti, jonka mielestä mikään ei ole niin mielenkiintoista kuin toinen ihminen.

Meidän Blogit -sarjassa TampereMission työntekijät kirjoittavat oman työnsä arjesta, ajankohtaisista ilmiöistä tai näkökulmista, jotka koskettavat kohtaamiamme ihmisiä ja yhteisöjä.