Vahvaa kahvia!

Matala kynnys, korkea mieliala – nämä adjektiivit kuvaavat osuvasti hetkeä, kun avaan Hämeenpuiston puoleista ulko-ovea Iltalinjan kävijöille. Avaimet ovat hukassa lähes joka kerta, kun kuumeisesti etsin taskustani turvalukon vapauttavaa työkalua. Tämän esityksen ovat todistaneet uudet, vanhat, vakituiset sekä satunnaiset kävijät jo yli vuosikymmenen ajan, ja kyllä vaan jaksaa naurattaa. Ja niin päästään viimein sisälle, missä vahvan kahvin tuoksu johdattaa päivän kokemuksia pullollaan olevat kävijät keittiöön jakamaan kuulumisia lämpöisen kupposen äärelle. Aiheet poukkoilevat arkipäivän askareista aina valtakunnassa ja maailmalla tapahtuviin asioihin ja ilmiöihin. Harvassa ovat aiheet, joihin emme olisi tarttuneet Iltiksen keittiönpöydän ympärillä.

Maito on loppu! Tuttu toteamus, joka kertoo siitä, että ainakin toisen ohjaajista olisi lähdettävä mitä pikimmin Ahlmannille lypsyhommiin, siis toisin sanoen jääkaapista kaurajuomaa kannuun ja äänilähdettä kohti! Lause on myös toimiva indikaattori, joka eittämättä kielii kasvavasta toiminnan tarpeesta. Monilla kohtaamispaikan kävijöillä on suuri tarve päästä pois kotoa jakamaan, kokemaan sekä kohtaamaan asioita ja ilmiötä arjen pitkien iltojen keskellä. Eikä nykyinen maailmanmeno ainakaan tunnu vähentävän tätä tarvetta.

Kuulumisten vaihdon ja kahvittelun jälkeen päästään päivän pihviin, joka esimerkiksi voi jonain päivinä tarkoittaa hävikkiruoasta valmistettavan välipalan tekemistä tai kävijöiden itsensä suunnitteleman ja toteuttaman teemaillan ympärille kerääntymistä. Aiheet teemailloissa käsittelevät kävijöiden harrastuksia, mielenkiinnon kohteita, elämäntarinoita tai oikeastaan mitä vaan illan aikana toteutettavaa ryhmätoimintaa. Tämä on monelle jännä paikka tulla nähdyksi ja kuulluksi mutta kukaan ei ole iltaansa joutunut jälkeenpäin katumaan. Jännityksen ylittäminen sekä onnistumisen riemu ovat mieleenpainuvia ja arvokkaita kokemuksia arjen aaltoihin.

Toisinaan jätetään kahvit kokonaan juomatta ja painutaan ulos ihmisten ilmoille näkymään ja kokemaan. Kerran kuussa villiinnytään niin että tanssijalka lipsahtaa ihan baarin puolelle asti, missä laulu ja nauru raikaavat. Kohtaamisten tuoma riemu on käsin kosketeltavaa, eikä kaveria näissä bileissä jätetä koskaan yksin. Biletyksen ja kylillä pyörimisen taustalla on myös kävijöistä kumpuava inklusiivinen tarve ja tahtotila, sekä vahvana elävä ajatus siitä, että pajukoriin mahtuu ja kuuluu paljon muitakin kuin vain niitä herkullisen punaisia omenoita. Hulinan ja sosiaalisen kohinan vastapainoksi välillä heilutellaan luonnon helmoja kevät- ja syysvaellusten sekä muiden retkien ja ulkoilupyrähdysten merkeissä. Kaikki kävijät eivät kuitenkaan tule Iltalinjalle vain pelkän toiminnantäyteisen arjen takia. Joku kävijöistä lukee päivän lehden, joku hakee tukea asioiden hoidossa virka-ajan ulkopuolella, joku pelaa allekirjoittaneen kanssa biljardia ja lähtee voittajana kotiin.

Kohtaamispaikassa olemisen tavat ovat yhtä moninaiset kuin kävijöidensä kirjo, eikä oikeaa tai väärää tapaa ole. Kaikki iltalinjalla syntyvä ja tapahtuva toiminta kumpuaa kävijöiden tarpeista ja toiveista. Vaikka kaikki toiveet ei aina ole toteutettavissa, useampi kivi yhdessä kuitenkin käännetään ennen kuin mietitään korvaavia suunnitelmia. Kiviä käännellessä välillä pitää vain pysähtyä, vetäistä syvään henkeä, ottaa kulaus vahvaa kahvia parhaassa seurassa ja puhaltaa tyhjät pois. Illalla taas nähdään!! HOJO HOJO!