Kun nuorten osallisuus ei jää puheeksi – Tukivoima-hankkeen jalkautuva yhteiskehittämistyöpaja

Mitä tapahtuu, kun nuori ei olekaan palveluiden kehittämisen kohde, vaan kehittämisen kumppani?

Tätä lähdimme pohtimaan ESR+-rahoitteisessa Tukivoima-hankkeessa, jossa tunnistettiin tarve vahvistaa nuorten todellisia osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Tämän pohjalta kehittyi jalkautuva yhteiskehittämistyöpaja – vahvistamaan nuorten osallisuutta ja tuomaan heidän näkökulmaansa osaksi palveluiden kehittämistä.

Jalkautuva yhteiskehittämistyöpaja – mitä ja miksi?

Työpajan tavoitteena oli tuoda nuoret asiakkaat mukaan palveluiden kehittämiseen ammattilaisten rinnalle. Samalla haluttiin vahvistaa nuorten vaikutusmahdollisuuksia sekä auttaa ammattilaisia ymmärtämään paremmin nuorten kokemuksia ja tarpeita.

Kevään aikana työpajoja järjestettiin yhteensä 7 kertaa ja työskentelyn aikana tavoitettiin 64 ammattilaista. Työpajoja toteutettiin muun muassa opiskeluhuollossa, sosiaalihuollossa ja nuorten parissa toimivissa kolmannen sektorin palveluissa. Myös nuoret osallistuivat työpajoihin ja toivat esiin omia näkökulmiaan.

Jalkautuvasta työpajasta tekee jalkautuvan se, että kehittämistyö vietiin suoraan organisaatioihin ja niiden arkeen – sinne, missä nuoret ja ammattilaiset kohtaavat.

Mitä työpajoissa tehtiin?

Työpajoissa tarkasteltiin nuoren palvelupolkua kokonaisuutena aina palveluun hakeutumisesta ensikontaktiin, työskentelyvaiheeseen ja palvelun päättymiseen saakka. Yhdessä pohdittiin, mitkä konkreettiset teot mahdollistavat nuoren aidon osallisuuden ja hyvän kohtaamisen – ja mitkä tekijät puolestaan estävät tai heikentävät niitä.

Tämän jälkeen siirryttiin kehittämiseen Pidä – Paranna – Luo uutta -mallin avulla: mikä toimii jo hyvin, mitä voisimme parantaa ja mitä uutta voisimme kokeilla?

Pienryhmissä syntyneet ajatukset koottiin yhteen, ja kehittämiskohteille sovittiin vastuuhenkilöt ja seuraavat etapit. Tavoitteena oli, ettei yhteiskehittäminen jäisi vain hyväksi keskusteluksi, vaan ideat etenisivät kohti konkreettisia tekoja.

Mitä työpajoissa nousi esiin?

Työpajojen perusteella nuoren osallisuus näyttäytyy koko palveluprosessin läpileikkaavana tekijänä. Se rakentuu ennen kaikkea vuorovaikutuksessa työntekijän, nuoren ja hänen verkostonsa välillä.

Ammattilaiset nostivat esiin erityisesti nuoren kuulemisen, mahdollisuuden vaikuttaa omaan työskentelyyn sekä riittävän ajan ja tuen merkityksen. Nuoren motivaation vahvistaminen ei aina tapahdu nopeasti, vaan se voi vaatia aikaa, kohtaamisia ja rinnalla kulkemista.

Kuten eräs työntekijä kuvasi: ”Motivointi voi vaatia enemmän aikaa kuin esimerkiksi 20 hoitokertaa.”

Myös nuorten omat kokemukset vahvistivat ajatusta siitä, että hyvä kohtaaminen vaatii aikaa ja sitä, että nuori todella nähdään. Nuoret toivoivat, ettei heidän puolestaan tehtäisi oletuksia, vaan heitä kuunneltaisiin ja heille annettaisiin aito mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa omaan prosessiinsa.

Jalkautuvassa yhteiskehittämisessä keskeistä olikin ajatus siitä, että nuori ei ole vain palvelun käyttäjä tai palautteen antaja, vaan oman kokemuksensa asiantuntija ja palveluiden kehittämisen kumppani.

Ideoista konkreettisiin tekoihin

Työpajoissa syntyi myös konkreettisia kehittämisideoita. Esimerkiksi palvelu- ja neuvontatiedon helpompaa löydettävyyttä voitaisiin vahvistaa kokoamalla tietoa avoimen neuvonnan paikoista ja palveluista yhteen. Lisäksi esiin nousi liikkuvan työn laajentaminen paikkoihin, joissa nuoret jo valmiiksi ovat, sekä hiljaisen tiedon jakamisen ja ammattilaisten välisen yhteistyön vahvistaminen.

Mitä opimme?

Seitsemän työpajan aikana vahvistui yksi keskeinen ajatus: nuorten osallisuus ei ole yksittäinen työmenetelmä, vaan koko palveluprosessin läpileikkaava periaate.

Osallisuus alkaa jo siitä, miten nuori löytää palvelun ja hakeutuu sen piiriin. Se jatkuu jokaisessa kohtaamisessa ja läpi asiakasprosessin aina palvelun päättymiseen saakka.

Nuoren osallisuutta ei rakenneta yhdellä menetelmällä tai yhdessä kohtaamisessa. Se syntyy pienistä teoista koko palvelupolun aikana: kuuntelemisesta, ajan antamisesta, mahdollisuudesta vaikuttaa ja siitä, että nuori kohdataan oman elämänsä asiantuntijana.

Tukivoima-hankkeessa tätä ajattelua halutaan viedä aktiivisesti myös muihin organisaatioihin. Tavoitteena on, että nuorten kokemuksia ja näkemyksiä hyödynnetään aidosti ja että yhteiskehittämisestä muodostuu luonteva osa palveluiden kehittämistyötä.