Vieras on ystävä, jota et vielä tunne

 

Suomessa hyvän ja pitkän elämän takaajiksi liitetään tyypillisesti sellaiset vähemmän yllättävät asiat kuten monipuolinen ruokavalio, säännöllinen liikunta, raittius sekä tupakoimattomuus. Unohtamatta yöunen merkitystä.

Kanadalaisen psykologin Susan Pinkerin mielestä edellä kuvatut asiat kyllä edistävät pitkäikäisyyttä, mutta vain rajallisesti verrattuna vieläkin tehokkaampaan keinoon. Hän pohjustaa tietonsa tutkimuksiinsa Sardinian saarella Italiassa.

Useissa kylissä Sardiniassa miehet elävät jopa kymmenen kertaa useammin satavuotiaaksi kuin keskimäärin muualla. Selitykseksi Pinker näkee tähän kylien yhteisöllisen elämäntavan: ketään ei jätetä vasten tahtoaan yksin.

Satavuotiaiden sardinialaisten miesten elämä on ollut keskimäärin taloudellisesti köyhää ja fyysisesti raskasta. Useat heistä ovat saaneet elantonsa maanviljelijöinä, lammaspaimenina, kalastajina tai sekatyömiehinä. Elämää ovat kuitenkin tosiasiassa ohjanneet muut arvot kuin kova työn tekeminen tai yksin suorittaminen: ”Mangia bene, Ridi spesso, Ama molto!” (Syö hyvin, naura usein, rakasta paljon).

Pinker kertoo havainneensa, että Sardiniassa erityisen arvostuksen ja kunnioituksen kohteena ovat vanhukset. Naapurit, kahvilanpitäjät ja postinkantajat pysähtyvät juttelemaan ja antavat poskisuudelmia, lastenlastenlapset pyörivät jaloissa, miniät tuovat ruokaa tai vävyt korjailevat paikkoja. Kyläläisillä on läheinen suhde toisiinsa.

Vanhuksista huolehtiminen ei nouse näissä kylissä velvollisuudentunteesta. Kyse on enemmänkin yhteenkuuluvuudesta ja identiteetistä. Vanhat ihmiset ovat ylpeyden aihe, tärkeä perintö ja kunniatehtävä.

”Luomalla lisää suhteita toisiin ihmisiin, kuka tahansa voi rakentaa oman sardinialaisen kylänsä sinne missä ikinä asuukin”, Pinker sanoo.

Helpommin sanottu kuin tehty. Monetkaan eivät Suomessa koe olevansa erityisen sosiaalisia tai ulospäin suuntautuneita ja siksi vetäytyvät keskustelutilanteista.

Amerikkalaiset psykologit Juliana Schroeder ja Nicholas Epley tutkivat ihmisten välistä kommunikaatiota Chicagon työmatkaliikenteen junissa ja busseissa. He pyysivät työmatkalaisia aloittamaan keskustelun ennestään tuntemattomien vieressä istuvien matkustajien kanssa. Lähes kaikki keskustelijat odottivat tämän olevan heille negatiivinen kokemus, mutta keskustelun jälkeen mieli olikin muuttunut. Mitä pidempi keskustelu matkustajien välille kehkeytyi, sitä vahvemmin tutkittava henkilö koki sen positiiviseksi. "Yhteyden ilo on tarttuvaa", tutkijat päättelivät.

Omaa hyvinvointiaan on mahdollista parantaa aloittamalla sopivissa tilanteissa keskustelu itselleen vieraan ihmisen kanssa, vaikkapa siinä kotikulmilla. Se olisi ensimmäinen askel oman sardinialaisen kylän rakennusprojektissa.

Kuten irlantilainen sananlasku tietää, vierashan on ystävä, jota et vain vielä tunne.

Matti Helin

Kirjoittaja on TampereMission järjestöjohtaja ja yhteisövalmentaja. Häneltä ilmestyi keväällä 2022 TampereMission kustantamana kirja Yhteisövalmennus - työkaluja yhteisönrakentajalle.

Teoksen voi ostaa ja ladata e-kirjana TampereMission verkkokaupasta

 

Jaa tämä sivu: