Seurapeleihin tai barrikaadeille

”Tää on kymmenen tikkua laudalla./ Me ollaan piilossa viimeisellä rannalla./ Eikä kukaan meitä enää etsi. /Tää on kylmä ja loputon leikki. /Ja vain tuuli huutaa: Kaikki pois piiloistaan!”

Se oli maailmanlopun sävyistä Sir Elwoodia yhdeksänkymmentäluvulta kappaleesta Viimeisellä rannalla.  Jotain samaa sävyä on keskustelussa tästä 2020- luvun ajasta, pandemia ja ilmastonmuutos tuottavat apokalyptisiä ajatuksia hyvin monelle. Ollaanko nyt viimeisellä rannalla monenkin asian suhteen?

Joitain nuoria ainakin ahdistaa. Ja kaikkia ahdistaa se, että nuoret eivät saa tarvitsemaansa apua. Ahdistuksia ja sen syitä on monenlaisia, mutta onneksi joskus löytyy väyliä kanavoida ahdistusta, vaikka tekemisen kautta. Maskisuositukset, turvavälit ja käsidesit. Arki saa järjestyksensä ja tekemisensä toistaiseksi uusien rituaalien kautta. Sen sijaan ilmastonmuutosahdistukseen voi jollekin tuoda helpotuksen se, että muuttaa tietoisesti omaa kulutuskäyttäytymistään ilmastoystävällisempään suuntaan. Kierrättää ja kompostoi. Toisia helpottaa se, että voi osoittaa mieltään, oli se sitten puolesta tai vastaan rokotusten tai järeämpien ilmastotoimien. Tarvittaessa on hyvä, että saa istua asiansa puolesta keskellä tietä.

Valitettavan usein ahdistus ei vie barrikaadeille vaan kasvattaa kotiin paksummat seinät ja korkeamman kynnyksen. Tämä kaikki, ilmastonmuutos ja pandemia, tapahtuu meille kaikille koko ajan yhdessä ja erikseen. Ja paradoksaalista kyllä, meidän pitää kohdata tätä kaikkea silti usein hyvin yksin. Yksinäisyys syvenee, yhteys maailmaan katkeaa ja voi tulla tunne, ettei kukaan enää etsi.

Etsijöitä on kuitenkin edelleen useilta tahoilta ja mahdollisuuksia osallistua ja päästä mukaan toimintaan, saada ehkä joku kaverikin, luodaan tamperelaisille nuorille hyvin monipuolisesti.  Linja 20 -hanke on tavoittanut nuoria 18-29 -vuotiaita yksilötyöhön mukaan hyvin, mutta kohtaamispaikkatoiminnassa havaittiin syksyllä 2021 sama haaste kuin muutkin alan toimijat: ryhmiin ei saada mukaan osallistujia. Syksyllä nähtiin hetken helpotus koronatilanteessa ja kokoontuminenkin oli sallittu, vaan missä kaikki olivat? Oli aika tulla esiin piiloista. Ovia avattiin monessa paikassa innolla pitkän tauon jälkeen.  Tekemistä, apua, seuraa ja kivoja tapahtumia osallistua oli tarjolla moneen makuun. Monella nuorten parissa toimivalla taholla on tarjota tulevana keväänäkin todella asiantuntevaa, rinnallakulkevaa, nuorille suunnattua ja mukavaa tekemistä, mutta tämänkin muunnoksen hälvennyttyä olemme varmasti saman haasteen edessä: miten saada nuoret jälleen heille kohdennettuihin palveluihin ja toimintaan mukaan? Jos emme onnistu haasteessamme saada nuoria osallistumaan ja hakemaan tarvitsemaansa tukea, on vaara, että moni jää liian yksin ja mielenterveyspalvelujen kysynnän kasvu jatkaa kasvamistaan.

Eli tämän variantin kurimuksesta, kun pääsemme, on aika kannustaa taas kaikkia kohtaamiseen. Ei vain nuoria vaan kaikenikäisiä. Yleiseen ilmapiiriin tarvitaan tahtoa ja rohkeutta kohdata toinen toisemme heti kun tilanne sen vain sallii. Katsotaan Tanhupallon sanoin toisiamme oikeisiin silmiin. Meillä on paljon puhuttavaa tai sitten vain huokauksia jaettavaksi. Me ihmiset tarvitsemme toinen toisiamme. Ei lähdetä välttämättä lentämään ympäri maapalloa, mutta tavataan taas, vaikka sitten barrikaadeilla. Vai pelattaisiinko sittenkin kymmenen tikkua laudalla?

Laura Selin-Hannola
Kirjoittaja on Linja 20 -hankkeen projektipäällikkö

 

Jaa tämä sivu:

Tuoreimmat blogikirjoitukset

13.1.2022 klo 15.35
9.12.2021 klo 11.48
9.12.2021 klo 11.07