Ihmeitä ja tekijöitä

Minulle Linja20 tarjosi paljon, vaikka minulla ei ollut paljoakaan odotuksia. Halusin silti antaa sille mahdollisuuden.  Tullessani ensimmäiseen tapaamisen mielenkiintoni kiinnittyi toimistolla kasvaviin kasveihin ja yrtteihin. Silloin sovimme, että osallistun palstaviljelyyn ja jostain villiyrteistäkin oli puhetta. Sopi kaltaiselleni ituhipille hyvin.

Palstalla pääsin tapaamaan muita nuoria ja sain kauan kaipaamaani merkityksen tunnetta elämääni. Vuodet päihdehoidossa olivat tehneet identiteetistäni korvaushoito- ja päihdekeskeisen. Korvaushoito oli keskeisin asia, jolla määrittelin itse itseni.  Hei, olen Oskari ja olen myös korvaushoito. Ongelmastani ja sen hoidosta oli tullut osa minua. Yllätyin, kun palstalla kukaan ei lukenut otsastani korvaushoidosta tai kenenkään ongelmakohtia ei eroteltu sen kummemmin. Olimme vain nuoria laittamassa viljelypalstaa pystyyn. Virkistävää!

Jälkikäteen olen pohtinut identiteetin merkitystä päihde- ja mielenterveyskuntoutujilla. Jos hoito on kovin diagnoosikeskeistä tai vietät kaiken aikasi samasta ongelmasta kärsivien kanssa, vahvistaako se vain ongelmaan liittyvää identiteettiä? Ihmisellä on aina jokin tarina, jota hän kertoo itsestään. Jos tarinaan uskoo kovin vahvasti, siitä tulee totuus ja määrittävä asia. Minulle korvaushoidosta tuli itseäni määrittävä tekijä, eikä uusille ajatuksille jäänyt kovin paljoa tilaa.

Yhteisöllisen toiminnan lisäksi sain itselleni yksilövalmentajan. Yksilövalmennus oli minulle pitkään tärkeää, sillä olin etääntynyt monista ihmissuhteistani päihdeongelman aikana. Tuntui hyvältä, että sain toiseen ihmiseen yhteyden ja pystyin jakamaan hänelle myös esimerkiksi henkilökohtaisia mielenkiinnon kohteita. Oli virkistävää, kun keskustelut eivät keskittyneet kokonaan sen aikaisen tavoitteen eli korvaushoidon lopettamisen ympärille. Keskustelimme mistä vain, mikä sillä hetkellä painoi mieltä. Tarvittaessa pystyin laittamaan myös viestillä asioita. Tärkeintä oli, että sain ajatuksiani pois kiertämästä kehää päässäni.

Lähdin syyskuussa Järvenpään päihdesairaalaan tiputtamaan korvaushoitoni loppuun. Tehtävä ei ollut fyysisesti tai henkisesti helppo. Vieroitusoireet ja niihin liittyvä unettomuus olivat tuskallisia. Erona aikaisempiin kuntoutuksiin oli kuitenkin se, että halusin käyttää vieroitusoireisiin tarjottavia tukikeinoja hyödyksi ja pystyin näkemään merkityksen kärsimyksessäni. Pidin mielessäni koko ajan elämän, jossa olisin täysin vapaa lääkityksestä. Tavoitteeni oli selkeä ja tiesin mitä halusin. Aiemmin ilman tätä selkeyttä vieroitusoireet olivat tuntuneet ylitsepääsemättömän vaikeilta.

Tullessani Järvenpäästä vointini romahti hetkeksi. Tajusin, että hoidon lopetus oli vasta ensimmäinen askel uuden elämän rakentamisessa. Itsetuntoni oli hyvin matalalla. Tuntui, että alitajuntani kellarin ovesta olisi lukko sahattu poikki ja ajatukseni virtasivat vapaana pintaan. Ennen hoidon lopetusta aloittamani rutiinit, eli pitkät lenkit ja avantouinti kannattelivat minua tämän huonomman jakson ylitse.

Linja20 toiminnoissa pääsin hetkeksi pois ajatusteni parista. Kohtaamispaikassa Annalassa oli marraskuussa tarjolla käsityöohjausta. Päätin kokeilla neulomista. Muistan, että tunne uuden oppimisesta toi sen hetkiseen epätoivon tilaan paljon kaivattua vahvistusta ja loi uskoa tulevaisuuteen. Myöhemmin alkanut mentorikoulutus tarjosi iltoihini mielenkiintoista tekemistä, sosiaalisuutta ja merkityksen tunnetta. Sain koulutuksesta lisää uskoa omaan tekemiseeni.

En väitä, että Linja20 olisi jonkinlainen ihmeidentekijä. Olen itse ollut aktiivinen ja päätin toimia itseni hyväksi.  Linja20 täydensi muita sen hetkisiä tukimuotoja ja vahvisti minua, että pystyin löytämään itsestäni tarvittavat voimavarat korvaushoidon lopetukseen ja elämässä eteenpäin menemiseen.

Mielestäni Linja 20 -hankkeella on osuva nimi. Se tarjoaa mahdollisuuden herkulliseen vertauskuvaan elämän valtatiellä kulkevasta bussista. Jos tuntuu, että olet hukassa tai pysähdyksissä elämässäsi, hyppää Linjaan numero 20 ja katso mihin se sinut kuljettaa. Joskus sitä tulee jäätyä jo ensimmäisellä pysäkillä pois, joskus maisemat tai kyydistä löytyvä juttuseura imevät mukanaan. Määränpää hahmottuu ajallaan. Tärkeintä on avoin ja utelias asenne. Voimme saada eväitä tulevaisuutta varten varsin yllättävistä paikoista. Pienillä asioilla saattaa olla joku päivä valtavan suuri merkitys.

 

Oskari,

Oskari on Linja 20 -hankkeen toimintaan osallistunut nuori, joka toimii hankkeessa vertaisohjaajana. Hän odottaa jännittyneenä tietoa yhteishaun tuloksista ja opintojen pääsykokeista. 

Jaa tämä sivu: