Kasvua ammattilaiseksi Peurankalliolla

Jo ensimmäinen pikavisiittini Peurankallioon oli hämmästyttävä, taloon astuessa huokui lämpö ja välittävä tunne. En tuntenut ketään Peurankalliolta, mutta jokainen henkilökunnan jäsen ja Peurankallion asukkaat toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi. Ennen vierailua minua jännitti kovasti harjoitteluni, mutta tämän pikaisen tapaamisen jälkeen minua ei jännittänytkään ollenkaan. Minulle jäi tervetullut ja vastaanottavainen olo.

Harjoitteluni lähti käyntiin tammikuussa monilla uusilla kohtaamistilanteilla. Jokainen kohtaaminen oli minulle tärkeä, ja onnistuin niistä mielestäni kerta toisensa jälkeen paremmin.

Itselleni lämmin tunne jäi erityisesti seuraavaksi kertomastani tilanteesta: Kävin viikottain tietyn asiakkaan luona. Hän oli yksinäinen, eikä juuri kokenut kodistaan poistumista merkitykselliseksi. Keskustelimme paljon yksinäisyydestä, menneisyydestä, sekä siitä, miten tehdä arki juuri tällä hetkellä mielekkääksi. Tapaamisten edetessä ja keskustelujen kehittyessä, alkoi kyseinen asiakas tulemaan käytävillä vastaan ja näin hänet istumassa aulassa toisten asiakkaiden kanssa. Hän alkoi luomaan itselleen taas sosiaalista elämää, ja tämä tapahtui mahdollisesti minun avulla. Tästä jäi itselleni sydäntä lämmittävä tunne, koska minusta oli tukea ja apua.

Peurankalliolla minulle annettiin tilaa ja luottamusta luoda suhteita asiakkaisiin. Sain ajan aidosti pysähtyä asiakkaiden luo, sain keskustella ja istua heidän kanssaan. Itse koen, että on tärkeää luoda kiireetön tilanne asiakkaille ja osoittaa, että heitä varten täällä ollaan.

Koen, että harjoitteluni aikana annoin asiakkaalle aitoja vuorovaikutustilanteita, aitoa välittämistä ja rehellistä keskustelua. Jokaisella ei kuitenkaan näin korona aikana sosiaalisia kontakteja ole, joten olen iloinen, että sain pysähtyä ja keskustella heidän kanssaan, ilman kiireen tuntua omassa kropassani. Koen myös, että toin Peurankallioon positiivista energiaa ja hymyä!

Antaminen oli molemminpuolista. Asiakkailta sain paljon naurunhetkiä, elämän viisauksia, mutta ennen kaikkea taidon ymmärtää olla kiitollinen. Elämässä helposti valittaa ja on tyytymätön ja tunne, että jokin asia on hieman huonosti. Kuitenkin asiakkailtani opin, että elämässä täytyy olla kiitollinen, pienimmistäkin asioista. Ja myös kiitoksen sanominen ääneen on tärkeää. "Kiitos" on pieni mutta merkittävä sana sanoa.

Ammattilaiseksi ei voisikaan kehittyä, ilman kohtaamistilanteita asiakkaiden kanssa. Peurankalliolla sain henkilökunnalta hyviä työkaluja kohtaamistilanteisiin ja koen, että harjoitteluni aikana olen ammatillisesti kasvanut paljon.

Peurankalliosta minulle jäi lämmin tunne: jokainen henkilökunnan jäsen oli aidosti välittävä ja vastuullinen työssään. Asiakkaista huokui luotto palveluohjaajaan, lähitorin- ja kotihoidon henkilökuntaan, joiden kaikkien työkuvaan sain käydä tutustumassa harjoittelun aikana.

Koen itse onnistuneeni harjoittelussa. Yhtenä mittarina pidän sitä, että asiakkaat harmittelivat harjoitteluni loppumista ja pohtivat, koska tulen takaisin. Onneksi harjoitteluni kautta sainkin Peurankalliolta kesätyöpaikan, joten kohtaamiseni asiakkaiden kanssa saavat jatkua.

Nea Järvensivu

Kirjoittaja on toisen vuoden sosionomiopiskelija Seinäjoen ammattikorkeakoulusta. Hänen opintoihin liittyvä harjoittelu alkoi Peurankalliolla tammikuussa.

 

Jaa tämä sivu: