Jarkko Ahola Operaatio Joulukassin kummiksi

Jarkko-Ahola-metallisydän.jpg

Operaatio Joulukassi on toiminut Tampereella kahdeksan vuotta. Sadat yksityishenkilöt ja yritykset ovat halunneet tuottaa hyvää joulumieltä ja saada antamisen iloa näiden vuosien aikana. Tänä jouluna keräyksen kummiksi on lupautunut kolmen oktaavin rock-tenori Jarkko Ahola. Konserttikiireistään huolimatta Jarkko Ahola vastaili laajasti kysymyksiimme.

Operaatio Joulukassissa kerätyillä varoilla toteutamme muun muassa jouluaaton juhlan yksinäisille vanhuksille, yksinhuoltajaäideille vertaistuen kahvilan kesäkuukausien aikana ja tuoton salliessa ikäihmisten toiminnallisia korttelikerhoja. 
Operaatio Joulukassin keräystuotto käytetään kokonaisuudessaan lapsiperheiden ja vanhusten hyväksi.

Jarkko Ahola, jälleen tänä jouluna tulkitsemasi joulukappaleet soivat käytännössä kaikkialla: radiossa, kauppakeskuksissa ja kodeissa. Mitä itse ajattelet tästä valtakunnallisen ”joulumiehen” roolistasi?
- Enpä oikeastaan tiennyt omaavani moista titteliä! Sen verran moni muukin on joululevyn julkaissut ja kiertää joululauluja tänäkin vuonna esittämässä. Tuossa katsannossa, jos jotenkin erotun joukosta, niin onhan se mukava juttu. Tuon mainitsemasi roolin olen saanut ihan sattumalta, koska kun teimme joululevyä 2012 kesällä, joka oli itselleni ihan uusi kokemus, en tiennyt mitä tuleman pitää. Koitin vain laulaa varsin uudella tavalla niin hyvin kuin osasin.

Mitä joulu Sinulle itsellesi merkitsee? 
- Joulu on juhla, johon ladataan paljon odotuksia. Siihen liittyy myös iso röykkiö muistoja, tunteita, tuoksuja, makuja...kaikenlaista. Mielikuvat lämpimästä ja iloisesta juhlasta ovat aika lailla markkinoiden, elokuvien, median ja myös musiikin luomia. Jos juhla kotona ei sitten tunnu tai vaikuta siltä miltä ikään kuin pitäisi, voi kokea pettymystä tai ahdistusta. Täten olen yrittänyt suhtautua jouluun varsin neutraalisti. Osa minusta ei kuitenkaan tee sitä vaan elelee jossain romanttisissa joulukäsityksissä. 

Mikä joulussa on Sinulle parasta?
- Aika monta vuotta joulukiertueita tehneenä, pidän siitä tunteesta, kun varsin rankka työ on saatu päätökseen, eikä tarvitse matkustaa minnekään ja voi vain levätä sekä olla hetken niin, ettei mieti stressaavia asioita. Edelliseen kysymykseen liittyen, on myös tärkeää, että ei stressaisi itse joulusta.

Olet ahkera esiintyjä, mikä Sinua motivoi työssäsi eniten?
- Kyllä se on se soitto- ja esiintymistapahtuma ”lauteilla”, varsinkin jos kaikki sujuu hyvin ja yleisö on hienosti mukana. Se on aivan mahtava tunne ja uskon, että juuri siitä myös kuulijat saavat myönteisiä fiiliksiä kotiin vietäväksi. Myös uusien kappaleiden esittäminen ja yleisön reaktion seuraaminen on jännittävää puuhaa.

Marraskuun lopulla käynnistyy tämän vuoden joulukiertueesi, jossa esiinnyt yhdeksässä kirkossa eri puolilla Suomea. Kiertueesi huipentuu Tampereen Tuomiokirkkoon la 21.12. klo 19. Millaisilla ajatuksilla olet tätä kiertuetta suunnitellut?
- Joulukiertuetta suunnitellessa mukana on paljon intuitiota, joka on kehittynyt vuosien varrella. Meillä on ollut hyvin pitkään sama kokoonpano pienin muutoksin ja täten myös tuntuma konsertteihin on hyvä. Olemme fiilistelleet muun muassa miten aloitamme joulukonsertin, koska sitä emme ole varsinaisesti muuttaneet vuosiin, ihan siksi että se ON hyvä. Tällä kertaa meillä saattaa olla vielä parempi idea. Ihmiset tulevat kuuntelemaan tuttuja kappaleita, joten biisilistaa ei sovi liikaa muutella.

Millaisia esiintymispaikkoja ovat kirkot verrattuna konserttisaleihin. Onko niissä syntyvässä tunnelmassa eroja? 
- Varsinkin ensimmäiselle kirkkokiertueellani koin erot todella suuriksi. Kirkot kaikuvat paljon, niissä ei ole varsinaisesti puitteita yhtyeelle esiintyä ja tuli mietittyä paljon omaa olemustaan: kuinka käyttäytyä, pukeutua ja puhua. Sittemmin, kun tähän kaikkeen tottuu ainakin jonkun verran, myös erot salien ja kirkkojen välillä ovat pienentyneet, ihan jo vaikka siksi että myös salien välillä on suuria eroja. Uskoisin, että yleisössä on enemmän kokemusta siitä mikä ero vaikkapa on kirkon ja konserttisalin välisessä tunnelmassa. Itse keskityn todella paljon laulamiseen, koska tässä kirkot ja kappalemateriaali poikkeavat muusta: nyanssit kuuluvat todella hyvin ja osa sävellyksistä ja sovituksista on hankalia laulaa. 

Yhtyeesi Teräsbetoni julkaisi vuonna 2010 äänitteen Maailma tarvitsee sankareita. Millaisia sankareita ajattelet, että maailma tai Suomi tänään erityisesti tarvitsee? 
- Tämä on haastava kysymys. Uskon, että tämän päivän sankareita yhdistää rohkeus. Rohkeus sanoa ääneen asioita, mitä muut eivät ehkä halua kuulla. Rohkeus uida vastavirtaan, rohkeus olla oma itsensä ja rohkeus laittaa itsensä likoon. Myös päättäjillämme on vaikeat ajat edessä. Kenellä on rohkeus tehdä vaikeita, mutta viisaita päätöksiä, koska tulevaisuuteen ei voi nähdä ja lopulta jonkun päätöksen takana on seistävä. 

Millaisena näet musiikin merkityksen yksinäisyyden tunteen lieventäjänä?
- Musiikki on todella voimakas asia. Se voi lievittää yksinäisyyden tunnetta, mutta se voi hyvin myös vahvistaa sitä. Musiikki on hyvä väline vahvistaa niitä fiiliksiä, mitä sisältään löytää. Itse välillä paljonkin aikaa yksin viettävänä antaisin pisteet tässä vanhan ajan radiolle. Puheohelmat ovat oivaa seuraa keikkamatkalla, hotellissa, ruokaa laittaessa...ihan missä vaan! Äänikirjoja en ole kokeillut.

Yksi myydyimmistä levyistäsi on Suojelusenkeli. On sanottu, että me ihmiset voisimme olla enkeleitä toisillemme. Miten voisimme tuoda iloa ja läsnäoloa lähellä oleville ihmisille? 
- Muiden hyväksyminen, huomioiminen ja ulkokuorien mukaan tuomitsemisesta luopuminen olisi hyvä alku. Meidän on vaikea luopua tavoistamme, jotka ovat ehkä osin sisäsyntyisiä. Ja onhan meissä eroja, toiset ovat vain luonnostaan parempia näkemään muut. 
-    Meillä ihmisillä on suuri vastuu toisistamme. Olen ollut aina yksinäisyyteen vetäytyvää sorttia ja tiedän, kuinka ihminen ajan myötä kääntyy sisäänpäin ja on vaikeaa saada edes sanaa suustaan muiden ihmisten aikana, jolloin itsensä kömpelöksi kokeminenkin voi vain syventää kuilua muihin. Toivon, että jokaisen kohdalle sattuu muutama sellainen tyyppi, joka avaa mielen ja herättelee.

Mitä sinun mielestäsi on lähimmäisyys?
- Kylläpä sitä miestä paiskataan vaikeilla kysymyksillä! Lähimmäiset ovat niitä, joiden kanssa aikamme vietämme ja joiden kanssa koemme yhteyttä, ystävyyttä ja vastuuta. Sanan suuremmassa merkityksessä kaikki ihmiset ovat toistensa lähimmäisiä ja siinä koen kyllä avuttomuutta. Se on ajatuksena kaunis, se ei sulje ketään ulkopuolelle. Käytännössä kuitenkin suljemme ihmisiä koko ajan ulkopuolellemme. On ystäviä ja ei ystäviä. On perhe, ja ei perhe. Uskon, että voisimme kuitenkin kokea lähimmäisyyttä hetkittäin melkein missä vain, ja jos niin tapahtuisi, se olisi omiaan vähentämään yksinäisyyden tunnetta.

Teksti: Petri Vilkko
Kuva: Marek Sabogal

Kuinka osallistua Operaatio Joulukassiin. 

 

Jaa tämä sivu: