Aihe opinnäytetyöhön löytyi opinnäytetyömarkkinoilta

Kesäsiirtolatoiminta 1900-luvun alkupuolelta, Selma Valtonen, Tampereen Kaupunkilähetys. Näistä aloitettiin syksyllä 2020 Sosionomi YAMK -opintojen opinnäytetyömarkkinat.
Oli toinen päivämme opinnoissa, kun olimme kuulemassa eri työelämäyhteisöjen opinnäytetyöaiheita. Päädyimme Tampereen Kaupunkilähetyksen (nykyisin TampereMissio) pisteelle. Kansalaistoiminnan tuottaja Mia Wallenius oli kertomassa toiveesta saada Vähäsillan kesäsiirtolan asukkaiden kokemuksia kerättyä kansien väliin, nyt kun se vielä olisi mahdollista. Kiinnostuimme aiheesta kovasti, onhan meillä kokemusta lastensuojelusta ja lasten kanssa toimimisesta. Niinpä ilmoittauduimme Mialle opinnäytetyön tekijöiksi.

Haastattelujen eteneminen poikkeusaikana

Tarkoituksenamme oli saada haastateltua kesäsiirtolassa 1930-60-luvulla olleita asukkaita heti alkuvuodesta, tai viimeistään kesän 2020 aikana, mutta Covid-19 oli tullut hankaloittamaan tutkimuksemme tekemistä. Jouduimme muuttamaan haastatteluiden muotoa ja suurin osa haastatteluista toteutettiin puhelimitse. Se oli harmillista, sillä odotimme kovasti näiden ihmisten tapaamista ja heidän kertomuksiaan, joita olisi elävöittänyt kasvotusten tapaaminen. Saamamme aineisto oli kuitenkin hyvin rikasta ja monipuolista. Niiden avulla saimme realistisen kuvan Vähäsillan kesäsiirtolan ajoista. Käynti Vähäsillassa erään haastateltavan kanssa antoi vielä paremman kuvan kaikesta elämästä kesäsiirtolan ajassa.

Monipuolisten materiaalien koonti

Haastatteluiden ja niistä syntyneiden kirjallisen materiaalin lisäksi saimme valokuvia. Niitä oli mahtavaa katsella ja samalla luoda omia mielikuvia elämästä Vähäsillassa. Saamistamme ja TampereMission arkistoista löytämistä valokuvista teimme Sannamari Ratilaisen avustuksella videon sekä yhteistyökumppanimme kaipaaman kirjan kokemuksista. Näiden lisäksi teimme virallisen opinnäytetyön, jossa analysoitavana käytimme ainoastaan lapsena kesäsiirtolassa olleiden kokemuksia, kun taas muihin tuotoksiin käytettiin kaikkea saamaamme materiaalia (kertomuksia myös työntekijöiden näkökulmasta, valokuvat, kirjeet ym.).

Virallinen opinnäytetyö ja pohdintaa

Koulua varten työstämämme opinnäytetyön viitekehyksenä oli peilata kesäsiirtola-ajan kokemuksia nykypäivän lastensuojeluun. Vaikka asiasta ei ääneen puhuttukaan, kesäsiirtolatoiminta oli osaksi sen ajan lastensuojelua. Kesäsiirtolaan pääsi pääsääntöisesti seurakunnan työntekijän suosituksesta.

Kesäsiirtolatoiminnalla oli haastattelujen perusteella suuri merkitys monen lapsen ja nuoren elämässä. Koska aikuisia ei juuri kesäsiirtolassa ollut, piti erimielisyydet ratkoa keskenään, siellä opittiin esimerkiksi toisten huomioon ottamista, pyykinpesua, ruuanlaittoa, siivoamista ja saunan lämmittämistä. Vaikka nykyään monet asiat tehdään eri tavalla, samat asiat ovat tärkeitä nykypäivän lastensuojelussa. Lastensuojelun jälkihuoltoikä nostettiin 2020 vuoden alussa 25-vuoteen, eli siihen saakka lastensuojelun sijaishuollossa olleella nuorella on mahdollisuus saada tukea itsenäistymiseensä. Monien kohdalla iän nostaminen on ollut tarpeen, sillä heidän kanssaan työskennellään samojen asioiden parissa, kuin kesäsiirtolassa olleiden kanssa (pyykinpesu, ruuanlaitto, sosiaaliset taidot, työelämä).

Nyt, kun mietimme aikaa opinnäytetyön parissa, mielessä on onnellisuus kesäsiirtolan asukkaiden elämässä pärjäämisestä. Kaikki tapahtumat kesäsiirtolassa eivät olleet mukavia, mukana oli myös pahoinpitelyä, laiminlyöntejä ja koti-ikävää. Silti kaikilla haastateltavilla oli pääsääntöisesti hyvät muistot Vähäsillasta. Aika kultaa muistot -sanonta taitaakin pitää paikkansa. Jotain hyvää kuitenkin tuosta ajasta on seurannut: lastensuojelun lasten ja nuorten oikeuksista pidetään paremmin huolta. Lastensuojelulakia päivitetään jatkuvasti lapsen etua huomioivammaksi, vaikka jotkut päätökset saattavatkin osittain vaarantaa lapsen turvallisuuden. Tästä esimerkkinä mainittakoon lapsen itsemääräämisoikeus, joka on toisaalta hyvä asia, mutta turvattoman, huostaanotetun lapsen kohdalla ei välttämättä näin ole. Nuori ei itse tiedä mikä hänelle olisi parasta. Huostaanotolle on kuitenkin aina syynsä ja moni on joutunut jo tekemään ikäänsä nähden liian suuria päätöksiä. Joissain asioissa päätösvalta täytyykin pitää sosiaalityöntekijällä tai sijaishuoltopaikan työntekijöillä.

Lastensuojelusta puhutaan monesti julkisuudessa ikävään sävyyn. Monesti on tapahtunut jotain kamalaa ja sen myötä lastensuojelun riittämättömyys tulee esille, kuten esimerkiksi Koskelan tapaus. Siksi halusimme tehdä opinnäytetyömme, jotta saisimme myös jotain positiivista esille. Ikävillä tapauksillakin toivottavasti on tarkoituksensa, toivottavasti herätään entisaikojen hyvään ”koko yhteisö kasvattaa” -periaatteeseen ja osaltaan myös panostetaan lastensuojelun resursseihin, jotta tulevaisuuden toivot saavat elää ansaitsemaansa laadukasta elämää.

Opinnäytetyömme " Vähäsillan elämää : kokemuksia kesäsiirtolasta 1930–60-luvuilla ja lastensuojelun merkittäviä muutoksia vuosina 1900-2020 " on luettavissa Ammattikorkeakoulujen Theseus-palvelusta täältä. Sieltä löytyy myös tekemämme video.

Muistelmien julkaisun puolestaan voi lukea ja ladata veloituksetta TampereMission verkkokaupasta.

Niina Koskinen
Pauliina Rauhanen

Jaa tämä sivu: