Vähäsillan elämää - Muistoja Vähäsillan kesäsiirtolan arjesta julkaistu

Sata vuotta sitten Tampereen Kaupunkilähetys ry osti Teiskosta Vähäsilta-nimisen tilan, ja lasten kesäsiirtola toiminta alkoi. Toiminnan vakiintuessa kesäsiirtolassa oli kerrallaan vuorossa noin 25 lasta ja yleinen järjestely oli jakaa kesä kolmeen vuoroon. Kesäsiirtolan toimintaa johtava diakonissa vaihtui vuorojen mukana.

Kesäsiirtolamuistoja ja kokemuksia on kerätty nyt ensimmäistä kertaa ja julkaisu on luettavissa e-kirjana täältä.  

Julkaisussa esitellään kerättynä muistoja  jaoteltuina arjen kokemuksiin, lasten ja nuorten hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin.

Julkaisun valokuvat ovat peräisin TampereMission kuva-arkistosta ja haastateltujen kotialbumeista.  

Kirjoittajien ajatuksia Vähäsillan kesäsiirtolatoiminnasta ja lastensuojelun kehityksestä

Niina Koskinen ja Pauliina Rauhanen innostuivat opinnäytetyön aiheesta nopeasti: 

"Olimme juuri aloittaneet sosionomi YAMK opinnot, kun TampereMission kansalaistoiminnan tuottaja Mia Wallenius oli esittelemässä opinnäytetyöaihetta koulumme opinnäytetyömarkkinoilla. TampereMissio toivoi Vähäsillan kesäsiirtolan asukkaiden kokemuksien keräämistä yksien kansien väliin 1900-luvun alkupuolen ajanjaksolta. Ajatus kiehtoi meitä, lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen saralla työskenteleviä."

Muistelmat ja kerätyt kokemukset ovat hyvin arvokkaita ja niiden avulla saamme käsityksen 1930-60-luvun kesäsiirtolan arjesta ja elämästä: puutarhatöistä, siivouksesta, marjojen poiminnasta, toisista huolehtimisesta, uusista elämyksistä ja kesän vietosta.

"Lasten ja nuorten kanssa työskentelevinä meitä kiinnosti erilaiset roolit ja suhteet sekä aikuisten rooli kesäsiirtolassa. Monet haastateltavat kertoivat johtajasta ja keittiötädistä, mutta muuten aikuisista ei juuri puhuttu. Toisaalta kertomuksista tuli esiin se, että kuri oli kova. Vähäsillassa oli tiukat säännöt, joita noudatettiin. Meitä kiinnosti myös, oliko suhtautuminen erilaista riippuen siitä, oliko lastenkodin lapsi vai kesäsiirtolan lapsi. Kertomuksista sai pääteltyä, ettei tällaista jaottelua ollut muuten, kuin nukkumapaikoissa. Isommat lapset huolehtivat pienemmistään ja kaikkien kanssa oli tultava toimeen", Koskinen ja Rauhanen summaavat.

Kesäsiirtolan hyviä puolia pohtiessa Koskinen ja Rauhanen nostavat esille työkasvatuksen merkityksen.

"Vähäsillassa opittiin arkiaskareita: siivousta, pyykinpesua, ruuanlaittoa, toisista huolehtimista ja saunan lämmitystä. Kesäsiirtolassa opittiin myös omasta jakamista muille, joka varmasti auttaa kehittämään empatiakykyä. Se on tärkeä taito elämässä."

Opinnäytetyön viitekehyksenä oli peilata Vähäsillan ajan toimintaa nykypäivän lastensuojeluun.

"Ruumiillisen kurituksen käyttöön puututaan ja kaikenlainen kurittaminen määritellään nykyään pahoinpitelyksi. Meitä jäi muistelmia kerätessä hieman häiritsemään, ettei epäkohdista haastateltavat juuri kertoneet - Onko aika kullannut muistot, eikö kuritusta sattunut juuri omalle kohdalle vai eikö niistä vain uskallettu tai haluttu kertoa? Asia jäi mietityttämään", Koskinen ja Rauhanen pohtivat.   

Lastensuojelua on kehitetty paljon ja on ollut suuriakin muutoksia.

"Kaikki muutokset eivät ole menneet parempaan suuntaan, sillä nyt ollaan tilanteessa, jossa lapsilla on liian suuri itsemääräämisoikeus. Lastensuojelua olisi myös tärkeiden arki- ja ihmissuhdetaitojen harjoittelu, koska se antaisi nuorille tärkeää pääomaa myöhempää itsenäistymistä ajatellen. Koittakaamme siis tehdä lakimuutokset näitä tärkeitä puolia tasaisesti huomioiden."

Niina Koskisen ja Pauliina Rauhasen opinnäytetyö ”Vähäsillan elämää: kokemuksia kesäsiirtolasta 1930–60-luvuilla ja lastensuojelun merkittäviä muutoksia vuosina 1900-2020" valmistui marraskuussa 2020. Opinnäytetyö on luettavissa kokonaisuudessaan täältä

 

Jaa tämä sivu: